seksuaalivähemmistöjen vertaisryhmästä

Oliskohan tämä toinen suomenkielinen kirjoitukseni blogini 5-vuotisessa historiassa.

Istuessani tänään toista kertaa peräkkäin Forssan seudun mielenterveysseuran toimistolla yksninäni "vetämässä" seksuaalivähemmistöjen vertaisryhmää, veri vähän kiehahti.  On meinaan Forssassa ja Forssalaisilla asiat ihan järkyttävän hyvin, kun vertaisryhmälle ei ole tarvetta. Kuusi kertaa se on kokoontunut, ja niistä neljänä kertana olen siellä itseäni huvittanut.

FSMS:n koordinaattorin kanssa olemme keskustelleet asiasta ja tulleet siihen tulokseen, että tarvitsisimme lisää näkyvyyttä mediassa, sekä paikalliset tahot, jonne ihmiset menevät etsimään apua, tietoiseksi ryhmän olemassaolosta. Omalta osaltani, kun ajattelen ketä ryhmä voisi eniten palvella, on ihmiset, jotka ehkä miettivät omaa seksuaalisuuttansa, tai mahdollisesti häpeaävät sitä, tai eivät ole vielä täysin sinut itsensä kanssa. On erittäin vapauttavaa puhua toisen lesbon kanssa, joka pystyy samaistumaan sinun kokemuksiisi niin nykytilanteessa, kuin silloin kuin itse mietin voisinko olla lesbo.

Sinun ei kuitankaan tarvitse "kärsiä" homoudestasi voidaksesi osallistua ryhmän toimintaan. Uusien ystävien saaminen, uusiin ihmisiin tutustuminen, seuran etsiminen erilaisiin muissa kaupungeissa järjestettäviin tapahtumiin (pride, leimarit, vinokino, paikallisten setojen toiminta ja ryhmät ym) voivat yhtä hyvin olla syy, jonka takia etsiydyt seuraani. Sanoisin seuraamme, mutta koska istun siellä yksin, en viitsi käyttää monikkoa.

On hienoa, että nykynuorten ei tarvitse kärsiä enää yksin kaappinsa perällä, vaan on kaiken maailman sosiaalista mediaa, keskustelupalstoja ja chattejä, joissa he voivat tyydyttää tiedonjanonsa ja tutustua itsensä kaltaisiin ihmisiin ympäri suomea ja maailmaa, jos sellaisia ei omasta kotikunnasta löydy ja tehdä sen vielä anonyymisti tietokoneensa ruudun takaa. On kuitenkin sääli, jos kunnassa järjestetään toimintaa, että sitä ei käytetä hyväksi, vaan mielummin jutellaan ihmisten kanssa, joita ei mahdollisesti koskaan tulla tapaamaan kasvotusten. En missään nimessä halua syyllistää ihmisiä, jotka mielummin keskustelevat netissä, tapasinhan itsekin exäni netin kautta, eikä hän ollut suomesta, saati sitten tältä mantereelta, mutta ihmiskontaki naamatusten voittaa anonyymin nettitutun, eikö? Ja tapaamisethan ovat joka toinen tiistai puolitoista tuntia kerrallaan, joten nettitutuille jää paljonkin aikaa sen jälkeen.

Jos sana "mielenterveys" tai "mielenterveysseura" saa sinut epäileväksi, niin niin sai minutkin. Koordinaatorin kanssa keskusteltuani ryhmän perustamisesta ja vetämisestä, löysin tieni googleen nopeastikin ja tutustuin FSMS:n toimintaan. Vaikka mielenterveys yhdistetäänkin "hulluuteen", kuuluu juuri tuon "hulluksi tulemisen" ennalta ehkäisy tärkeanä osana fsms:n toimintaa. Kaapissa olo, oman itsensä ja seksuaalisuutensa kieltäminen, eristäytyminen omasta yhteisöstänsä ja omasta elämästänsä, sekä syrjäytyminen ovat asioita, jotka saavat mielenterveyden järkkymään. Ei ole helppoa miettiä omaa seksuaalista suuntautumistansa yksin, jos yhteiskunta, perhe ja ystävät ympärillä eivät anna sinulle tilaa olla oma itsesi. Sen takia on hyvä tutustua ihmisiin, jotka ovat käyneet läpi samat asiat ja voivat samaistua tilanteeseesi. Olen syntyperäinen Forssalainen ja voin vannoa, että Forssassa seksuaalivähemmistöillä ei ole asiat niin hyvin, etteikö ryhmälle olisi tarvetta. Tai sitten posti on hukannut Forssan homojen supersalaisen salaseuran kutsuni?!? Jos sellainen löytyy, mä haluun mukaan!

Jos leimautumisen pelko on se tekijä, joka estää sinua osallistumasta, tai jos pelkäät, että sinua ei oteta vakavasti, niin voin vannoa, että ryhmän kokoontumiset ja siellä keskustellut asiat jäävät ryhmän sisälle.    Ryhmässä voidaan sopia säännöistä, joita noudatetaan ulkomaailmassa. Jos olet kaapissa, etkä halua tapaamisia tai muita asiaan liittyviä asioita mainittavan ulkomaailmassa kun kaupassa törmäämme, niin niistä ei tarvitse puhua. Ryhmän toiminta on luottamuksellista, ja kaikki siihen osallistuvat varmasti muistavat omat tuntemuksensa ja omat vaikeutensa ja sen pelkotilan, kun kaapinovella kurkki.

Ymmärrän, että ryhmän toimintaan osallistumisen kynnys on suuri. Yksin uuteen paikkaan ja uuteen ryhmään lähtö jännittää ja voi saada vatsan kuralle. Omista asioistaan puhuminen täysin vieraille ihmisille voi tuntua pelottavalta, mutta totuus on se, ainakin omalta kohdaltani, että täysin vieraalle kaapista ulostulo on helpompaa kuin tutulle. Perheelle, ystäville ja työkavereille omasta homoudestaan ja tuntemuksistaan voi olla vaikea puhua, koska silloin on enemmän menetettävää. Jos he eivät pysty hyväksymään sinua sellaisena kuin olet, voit menettää hyvän ystävän, pahimmassa tapauksessa perheenjäsenen tai koko perheesi. Tuntemattoman kohdalla voit ajatella, että se on heidän menetyksensä. Tietenkin pitää miettiä tilanne ja ihminen ja tarve tarkkaan, ennen kuin yksityisasioistansa menee kertomaan ulkopuolisille, mutta turvallisessa tilanteessa, kuten vertaisryhmän kokoontumisissa, se toivottavasti on helpompaa.

Vertaisryhmä sanana kuulostaa hieman siltä, että jonkinlaista traumaa pitää olla, ja sen käsittelyyn tarvitaan ja halutaan tukea. Ryhmään voit tulla myös vaikka olisitkin onnellisessa parisuhteessa, sinkku ja onnellinen, tai "naimisissa" elämäsi naisen/miehen kanssa ja 100%:n tyytyväinen itseesi ja elämääsi. Emme istu siellä ympyrässä ja käy vuorotellen jokaisen itkutarinaa läpi ja anna kannustavia taputuksia selälle ja rukoile puolestasi, vaan keskustelemme mistä ikinä ihmiset sinä päivänä haluavatkaan keskustella. Puhe on vapaa ja estraadi sinun jos niin haluat, tai jos haluat istua hiljaa ja kuunnella, niin sekin käy. Mihinkään ei pakoteta ja osallistumispakkoa ei ole.

Olisin kiinnostunut kuulemaan seutukunnan lhb ja miksei myös t-ihmisten tuntemuksia ja näkemyksiä. Jos olet forssan seudulta ja kiinnostunut ryhmästä, mutten ole tapaamiseen tullut, kertoisitko miksi et käy ryhmässä ja mitä voisin tehdä sen eteen, että kynnys lähteä ryhmään olisi matalampi? Ja jos sinua ei kiinnosta ryhmän toiminta, niin sekin on ihan ok. Meillä kaikilla on erillaiset tarpeet eikä kaikilla ole tarvetta vertaisryhmälle. Voit kommentoida joko tätä kirjoitusta, tai lähettää yksityisviestiä Forssa Priden facebook sivuilla, tai lähettää sähköpostia forssapride@gmail.com.

Mielelläni näkisin muitakin kuin oman naamani tapaamisissa. Ja nehän ovat, toisin kuin kaupungilla olevien ilmoitustaulujen julisteissa lukee, PARILLISTEN viikkojen tiistaisin 17.30-19.00 FSMS:n toimistolla, Rautatienkatu 2, Forssa.

Toukokuulle asti olen sitoutunut "vetämään" ryhmää, sen jälkeen mietitään tarvetta uusiksi, jos yksinäni siellä istuskelen koko kevään.